KKO:1985-II-88
- Keywords
- Avioliittolaki - OsitusPesänjakaja - Pesänjakajan palkkio
- Year of case
- 1985
- Date of Issue
- Register number
- S84/684
- Archival record
- 3543/84
- Date of presentation
Ään.
Kun asumuseron saaneilla puolisoilla avioehtosopimuksen mukaan ei ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, oli pesänjakajan tehtäväksi jäänyt avioliittolain 107 §:n mukainen puolisoiden omaisuuden erottelun toimittaminen ja yhteisen omaisuuden jakaminen. Laissa ei ollut säännöstä, jonka mukaan vastuu tällaisen toimituksen suorittajan palkkiosta määräytyi. Kun toimitus tapahtui puolisoiden edun vuoksi, he vastasivat palkkion suorittamisesta yhteisvastuullisesti.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kankaanpään kihlakunnanoikeus on 19.9.1983 julistamassaan päätöksessä todennut, että Helsingin raastuvanoikeus oli 30.4.1981 julistetulla päätöksellä tuominnut A:n ja B:n asumuseroon sekä 12.11.1981 julistetulla päätöksellä määrännyt asianajajan C:n pesänjakajana toimittamaan A:n ja B:n omaisuuden osituksen. Ositus ja omaisuuden erottelu oli saatettu päätökseen pesänjakajan allekirjoittamalla, 19.8.1982 päivätyllä osituskirjalla. C oli vahvistanut palkkiokseen 8.500 markkaa sekä velvoittanut A:n ja B:n maksamaan sen yhteisvastuullisesti. A oli suorittanut palkkiosta puolet eli 4.250 markkaa.
B oli Helsingin raastuvanoikeudessa vireille pannulla kanteella moittinut ositusta, mutta A:han nähden toimitus oli tullut lainvoimaiseksi.
Vielä kihlakunnanoikeus on todennut, ettei A:lla ja B:llä ollut ollut ositettavaan omaisuuteen kuuluvia rahavaroja, joista pesänjakaja olisi voinut määrätä palkkionsa maksettavaksi. Pesänjakaja oli sen vuoksi yleisesti noudatetun käytännön mukaisesti, jota ei ollut pidettävä lainvastaisena, määrännyt A:n ja B:n maksamaan palkkion yhteisvastuullisesti. A oli siten pesänjakajaan nähden vastuussa palkkion koko määrän maksamisesta.
Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan C:lle pesänjakajan palkkiosta maksamatta olleet 4.250 markkaa kuuden prosentin korkoineen 1.1.1983 lukien sekä korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut 800 markalla.
Turun hovioikeus, jonka tutkittavaksi A on saattanut jutun, on tuomiossaan 18.5.1984 lausunut, että pesänjakajan määräys asianosaisten velvoittamisesta yhteisvastuullisesti suorittamaan pesänjakajan palkkio oli perintökaaren 23 luvun 4 §:n nojalla lakiin perustumaton. A ei siten ollut velvollinen maksamaan pesänjakajan palkkiosta enempää kuin jo suorittamansa 4.250 markkaa. Sen vuoksi hovioikeus, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vapauttaen A:n suorittamasta C:lle hänen maksettavakseen tuomittuja 4.250 markkaa korkoineen ja oikeudenkäyntikuluja 800 markkaa, on hylännyt kanteen. Kun kihlakunnanoikeuden päätös oli kumottu, hovioikeus on hylännyt C:n vaatimuksen saada korvausta kuluistaan hovioikeudesta.
VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI
C on pyytänyt valituslupaa ja hakenut muutosta ja pyytänyt kanteensa hyväksymistä.
C:lle on myönnetty valituslupa 3.10.1984. A on vastannut C:n valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
A:lla ja B:llä ei ole ollut tekemänsä avioehtosopimuksen mukaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. C:n tehtäväksi on siten jäänyt avioliittolain 107 §:n mukainen A:n ja B:n omaisuuden erottelun toimittaminen ja yhteisen omaisuuden jakaminen. Sanotun lainkohdan mukaan tällaisessa toimituksessa on noudatettava soveltuvin osin avioliittolain 98 §:n säännöstä. Toimitus on siten suoritettava samassa järjestyksessä kuin ositus eli siinä järjestyksessä kuin perinnönjaosta on säädetty. Sitä vastoin laissa ei ole säännöstä, jossa määriteltäisiin vastuu tällaisen toimituksen suorittajalle tulevasta palkkiosta. Kun toimitus tapahtuu asianosaisten edun vuoksi, he yleisen säännön mukaisesti vastaavat palkkion suorittamisesta yhteisvastuullisesti kaikilla varoillaan.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan ja kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulos jätetään pysyväksi silta osin kuin A on velvoitettu suorittamaan C:lle maksamatta ollut osa tämän palkkiosta korkoineen. Kun asia on ollut epäselvä, C saa pitää jutusta olleet kulunsa vahinkonaan.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos af Hällström: B:llä ja A:lla ei ollut avioehtosopimuksensa mukaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Osituskirjasta ilmenee, ettei heillä ollut yhteistä omaisuutta. C:n tehtäväksi pesänjakajana on siten jäänyt A:n ja B:n omaisuuden erottelun toimittaminen. Sellaista pesää, josta pesänjakajan palkkio olisi voitu suorittaa, ei ollut. C on siksi voinut määrätä hänelle tulevan palkkion B:n ja A:n henkilökohtaisesti suoritettavaksi. Perintökaaren 23 luvun 4 §:n 4 momentista ilmenee, että pesänjakajan tehtävän suorittamisesta aiheutuneet kustannukset on jaettava asianosaisten kesken heidän osuuksiensa mukaisessa suhteessa. Samaa periaatetta on noudatettava myös osituksessa ja omaisuuden erottelussa. Kun A on suorittanut omaa osuuttaan vastaavan osuuden C:n palkkiosta, katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta. Velvoitan C:n suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.200 markkaa.
Oikeusneuvos Ailio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos af Hällström.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Takala ja Mörä